Nyt se sitten tapahtui, taas..

Edellispäivänä sunnuntaina jouduin tippaan, kun mikään lääkitys ei purrut. Lääkäri sanoi heti, etteivät he uskalla antaa muuta kuin Färkkilän tipan, koska lääkearsenaalini on jo aika kova. Tippa auttoi vajaan vuorokauden, maanantaina päivällä olo oli taas aika surkea. Tiesin jo ennestään, että lääkkeiden vaihdon yhteydessä voi tulla vaikeuksia, mutta aina se on pettymys silti että joutuu jäämään töistä pois. 

Nyt ollaan siis sairaslomalla, eikä hyvältä näytä. Nytkin särkee oikealla puolella kalloa sen verran, että nopeahko ruoanlaittokin taisi olla jo liikaa (pelkkä paistin maustaminen ja uuniin tyrkkääminen). Mitään ei oikein pysty tekemään, onneksi olen joten kuten pystynyt edes nukkumaan. Melkein muuta en ole tehnytkään kuin nukkunut, lepäillyt ja yrittänyt vähän syödä ettei tule vielä huonompi olo.

Huomenna saan Noritrenin nostettua kolmeen illalla ja seuraavaan nostoon pitää odottaa taas kaksi viikkoa jne. Todella hidasta kidutusta, kun ei saa migreeniä tasapainoon.

Loppuviikosta pitää taas katsella tilannetta, ja ilmoitella töihin miltä ensi viikko näyttää. Voi olla että ensi viikon tilanne näyttää yhtä harmaalta kuin sää ulkona juuri nyt.

Ei auta muu kuin nokka kohti uusia pettymyksiä, aina ei jaksa hymyillä. Ehkä huomenna jaksaisi?Toivotaan.

Viikonloppu edessä, ihanaa

Onneksi minulla on mahdollisuus olla osa-aikaisesti töissä, sillä joka ikinen vapaapäivä tulee kyllä tarpeeseen. Tänä aamuna(kin) heräsin päänsärkyyn, todella piristävää.. Eilen oli ajatuksena, että saisin siivottua kotona tänään, mutta se jäi haaveeksi. Vähän sain kylpyhuonetta siistittyä, siinä kaikki. Hyvä tietysti sekin, parempi kuin ei mitään.

Jatkuva särky käy todella hermoille ja nopeaa ratkaisua tähän ei valitettavasti ole. Lähimmäiset saavat siitä kärsiä, kun pinna on lyhyt :(.

Blogi on saavuttanut muutamia ihmisiä ja siitä olen todella iloinen! Mikä sen parempaa kun vaihtaa ajatuksia jonkun sellaisen kanssa, jolla on saman tapaisia ongelmia terveyden kanssa. Kiitos teille, jotka olette kirjoitelleet tänne! Lisää ajatuksia ja fiiliksiä voitte kirjoittaa jatkossakin!

Isänpäivää odotellessa

Tällä kertaa ei tule kovin pitkää tarinaa, olen kotona vain käväisemässä. Kävin hieman ulkoilemassa, ja nyt kahvihammasta kolottaa eli kahvitauko tiedossa. Sen jälkeen taas takaisin sairaalaan pitämään kuopukselle seuraa. Toivotaan, että hän pääsee huomenna kotiin, koska hän alkaa jo olla hieman levoton. Ei mikään ihme, koska on joutunut makaamaan siellä jo viime viikon tiistaista alkaen ja alkaa varmaan äidin naama jo kyllästyttämään kun olen siellä koko ajan. Tilanne on nyt onneksi menossa parempaan päin, eli toivoa kotiin pääsemisestä on.

Migreeni ilmoittelee itsestään aika reippaasti, koska uni on jäänyt aika vähiin ja tietysti huolikaan ei ole tehnyt sitä yhtään paremmaksi. Lääkityksen kanssa mennään nyt annosten nostovaiheessa, toivottavasti se auttaisi sitten kun maksimiannos on saavutettu. Mutta ei siitä nyt tällä kertaa sen enempää.

 

Harmi, ettei tyttö pääse mukaan isänpäivää viettämään ukin luokse. Onneksi saamme napata vanhemman tyttären mukaan.

Pitäkää huoli itsestänne ja läheisistä. Hyvää isänpäivää kaikille isille <3.

Neurologian vai arvauslogian poliklinikka?

Siinäpä kysymys.. Olen ollut siellä asiakkaana n. puolen toista vuoden  verran, ollut jo noin seitsemän lääkärin hoidossa mukaan lukien soittoajat. Soittoajat luen mukaan hoitoon, koska ne ovat aina koskeneet lääkityksen ja annostuksen muuttamista. Sain jopa kaksi kertaa käydä samalla neurologilla, ja se on ennätys tähän mennessä.

Olen syönyt turhaan epilepsia lääkettä noin neljän viikon ajan, koska lääkäriä ei joko saa soittamaan tai sitten soittaa juuri sen yhden tunnin aikana jonka olen sanonut olevani varattu. Vai onko potilaan tehtävä kulkea puhelin korvalla sekä kotona (vessassakin?) että töissä koko päivän olosuhteista huolimatta? Eipä ole, sitä mieltä minä olen. Potilaalla pitäisi olla oikeus saada tietää edes jonkinlainen arvio siitä, millä aikavälillä (vaikka parin-kolmen tunnin) lääkäri soittaa. Helpottaisi hieman, koska kaikki eivät voi istua koko päivää odottamassa yhtä puhelua.

Vihdoin soutamisen ja huopaamisen jälkeen eräs neurologi soitti neljän viikon odotuksen jälkeen. Parin minuutin jälkeen tajusin, että kyseinen neurologi ei ollut edes vaivautunut käymään läpi lääkehistoriaani. Hän ehdotteli yksi toisensa jälkeen sellaisia lääkkeitä, joita olen jo kokeillut ja jotka eivät sopineet ollenkaan sivuoireiden vuoksi tai eivät muuten ole auttaneet. Hän päätyi lopulta sellaiseen ratkaisuun, jossa Noritrenin annostus nostetaan hiljalleen "tappiin" eli viiteen tablettiin päivässä. Siinä vaiheessa päivän pillerisaldo on jo yhdeksän tablettia päivässä.. Pitäisikö kehitellä digitaalinen dosetti joka muuttaa kokoa tarpeen mukaan?

Nyt kokeillaan siis seuraavaa lääkesekoitusta: Candesartan, Klotriptyl Mite ja Noritren. Jos ei tehoa, niin soitto taas neuropolille.

Sen verran on ketuttanut koko touhu, etten ole edes blogia jaksanut kirjoittaa. Olisi tullut liikaa painokelvotonta tekstiä..

Osa-aikaisuutta on nyt pidennetty maaliskuun loppuun 2014 asti. Onneksi työssä jaksamisessa on edes yksi ongelma vähemmän. Nekin päivät jaksaa juuri ja juuri mitä tällä hetkellä on. Kivuttomia päiviä on kolmen kuukauden aikana ollut peräti yksi.

Mutta hei, jotain iloistakin tähän loppuun :). Paino/kuntoprojekti on nyt hyvällä mallilla. Kunto on noussut hyvin ja mielialakin on pysynyt kurissa sen avulla. Painoa lähtenyt kymmenen kuukauden aikana piirun verran vaille 16 kiloa ja nyt on hyvä olla! Olen melkein samassa pisteessä kuin 2010 ennen kuin painonnousu alkoi, jihhuu! Hiljaa hyvää tulee.

Kiitos perheelle ja läheisille! Monia alkaa jo varmaan puuduttamaan tämä toistuva kiittely mutta en voi sille mitään <3.

Oranssin ja keltaisen ilotulitusta

Olen seurannut luontoa tänään, kun kävin kävelyllä ulkona syksyisen raittiissa ilmassa. Aivan upea keli, auringonpaistetta ja raitis ulkoilma. Parasta syksyssä on juuri tämä aika ennen kun lehdet tippuvat puusta.

Aamu alkoi kuitenkin taas huonosti, makoilin varmaan puoli tuntia ennen kuin uskalsin nousta ylös. Sen verran pää tuntui taas olevan kuin pommin jäljiltä. Uudet lääkkeet jotka sain, eivät nähtävästi sovi ollenkaan yhteen muiden lääkkeiden kanssa. Eikä sumatriptaanejakaan uskalla ottaa nyt ollenkaan, vaikka migreeni kiusaisi oikein kunnolla. Päätä alkoi poltella oikein kunnolla, niin että säikähdin reaktiota. Syynä on pakko olla epilepsialääkkeet jotka sain, koska olen aikaisemmin pystynyt ottamaan niitä muiden lääkkeiden ilman mitään ongelmia. Sumatriptaaneja otan muutenkin vain viimeisessä hädässä, koska ne ovat todella vahvoja. Indometin sen sijaan onneksi käy, mutta se ei ihan auta koviin kohtauksiin. Tilanne on jo ennestään ollut hankala, ja uuden lääkkeen myötä käynyt sietämättömäksi.

Soitin viime viikolla Neurologian poliklinikalle ja pyysin lääkäriä soittamaan, mutta eipä mitään ole vielä kuulunut. Perjantaina pakko yrittää uudestaan, josko saisi jonkun sieltä kiinni joka hoitaisi asian ihan perille asti. Saisinkohan parempaa hoitoa jos olisin joku tärkeä ihminen tässä yhteiskunnassa? Joskus tuntuu siltä, ettei tavallinen pulliainen paljoa kiinnosta. Olen sairauden puhkeamisesta tähän hetkeen tavannut arviolta 15 eri lääkäriä, seitsemän eri neurologia ja soittanut tunnittain puheluita ympäriinsä. Lyön näköjään päätääni seinään edelleen..

Onneksi edes mieliala on yleisesti pysynyt jollain tavalla kurissa, lenkkitossujen ja raittiin ilman ansiosta. Tänään näyttää kuitenkin olevan vaihteeksi vähän huonompi päivä, joskus sille ei vain voi mitään..

Mutta ihanaa kuulasta syyspäivää kaikille joka tapauksessa.

Syyskuuta jo eletään :)

Olen siis vielä hengissä, vaikka en ole ikuisuuksiin kirjoittanut mitään. Migreeni on tänä kesänä päättänyt taas näyttää likaiset kyntensä ja kesä (sekä kesäloma) on mennyt särystä kärsien. Voi olla, että sen takia ei ole kirjoittamisesta tullut mitään, kun ei jaksa keskittyä.

Ulkoilua ja kuntoilua en ole silti jättänyt, enkä aio jättää. Muutama päivä on ollut lepoa viime viikon syvälihashieronnan (pohje ja takareisi) sekä migreenirupeaman jälkeen ja huomenna olisi tarkoitus lähteä liikkeelle, mutta vielä en ole päättänyt miten. Ehkä kävelylenkki raittiissa ilmassa voisi tehdä hyvää muutaman sisällä (ja vuoteessa) vietetyn päivän jälkeen. Tänäänkin on vuoteessa vietetty jo monta tuntia.

Elimistökin näyttää protestoivan tätä paikallaan pysymistä, kun ei ole enää siihen tottunut. Levottomat jalat ja vielä levottomampi mieli ajaa kyllä tekemään jotain huomenna, on se sitten ulkona kävelyä, uimahallia tai mitä tahansa kunhan pääsen liikkeelle. Tuntuu että joka paikka on turvoksissa kun on ollut muutaman päivän migreenin kourissa, ja liikkuminen jäänyt täysin tauolle.

Elokuun loppupuolella kävin Neurologian poliklinikalla ja yllätys, yllätys taas eri lääkäri. Tuli lisää lääkkeitä popsittavaksi (taas uudestaan epilepsialääkkeitä).   Epikriisissä (sairauskertomus) luki jostain syystä, että olisin laihtunut 18 kiloa. Mene ja tiedä, voi olla että lääkärillä oli vähän vaikkua korvissa kun kerroin kuulumisia sekä liikunnan aloittamisesta. Muuten olin kuulemma asiallinen ja iloisesti jutteleva nainen. En siis enää ole vainoharhainen, heidän mukaansa liikaa särkylääkkeitä popsiva neurootikko jolla on luulotauti. Silti tuntuu vielä, että sairautta hieman vähätellään sekä sen kanssa jaksamista. Olen edelleen töissä, joskin osa-aikaisesti ja senkin jaksan juuri ja juuri ilman romahtamista. Virheitä on tullut roppakaupalla väsymyksen ja jatkuvan taustasäryn takia. Yritä siinä sitten selitellä töissä, millaista on elää näin kun kukaan ei kuitenkaan täysin ymmärrä kuinka raskasta se on, vaikka ovatkin myötätuntoisia. Olen taas vaihteeksi varmaan 15. kertaa ollut myymässä taloa tai vähintään muuttamassa tapetteja ja muuttamassa vaikka Honoluluun kunhan kaikki taas muuttuisi paremmaksi.

Vuonna 2010 kun kaikki alkoi, sain epilepsialääkkeitä (Deprakine) eivätkä ne sopineet ollenkaan. Hiusten lähtöä, painonnousua ja todella voimakasta väsymystä kesti koko sen ajan kun otin niitä lääkkeitä. Nyt ei onneksi lähde hiuksia, mutta väsymys on todella raskasta. Tuntuu että aivosolut (ja muisti) ovat kadonneet jonnekin laatikkoon, joka on lukossa ja avain kadoksissa. Uusi lääke on ollut kuvioissa vasta n. kolme viikkoa eli vielä ei voi sanoa, että milloin asiat alkavat sujumaan paremmin jos ollenkaan. Olen selkeästi huomannut olevani töissäkin melko poissaoleva ja unohtelen asioita eikä ajatus oikein kulje niin kuin ennen. Annan tälle myrkylle armonaikaa vielä pari viikkoa, ja jos väsymys ei taitu niin soittoa taas lääkäriin ja lääkkeet lentää romukoppaan sekä toisia tilalle, ettei taas joutuisi sairauslomalle. Ei tällaisessa sumussa tule mistään mitään. Olisiko sittenkin helpompaa olla jalka paketissa, niin pystyisin ihmisille näyttämään syyn miksi ei aina jaksa olla mukana kaikessa. Päätä on vaikeampi avata ja sanoa että hei, katso nyt tuonne siellä särkee. Siksi en nyt jaksa tehdä mitään, eikä työhommatkaan oikein suju.

Mutta ei pahaa jos ei hyvääkin, tällä hetkellä paino on saldolla -14 kiloa :). Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, ja yrittää vahtia hieman ettei pääse karkaamaan käsistä taas uudelleen. Muutakin kivaa, ostin noin neljä viikkoa sitten itselleni töihin uudet nilkkurit makeilla koroilla syksyä varten ja sain ne vielä suhteellisen halvalla vaikka ovatkin nahkaa. Pienet on ilon aiheet köyhällä ei voi muuta sanoa. Onnea siis saa joskus vaikka ostamalla uudet kengät tai uuden paidan? Kyllä, ainakin hetkeksi aikaa.

Onneksi on perhe, ystävät ja työkaverit tukena muuten olisin heittänyt pyyhkeen kehään jo aikoja sitten tai ostanut talon täyteen kenkiä ja vaatteita. Kiitos ja halaus heille <3.

Mukavaa päivää sateesta huolimatta ja pitäkää toisistanne huolta.

Taas on aikaa vierähtänyt,

siitä kun viimeksi jotain olen kirjoittanut. Tällä hetkellä nautin kesäloman toisesta viikosta, sateesta huolimatta :). Hyvin olen kuitenkin ehtinyt nauttia, sekä vähän puuhastellakin. Loman alkaessa säät suosivat rannalla oleilua, ja nyt on tullut kotona puuhasteltua omassa rauhassa kaikenlaista. Varastokin on saanut uuden väripeiton syksyä varten, maalasimme yhdessä miehen kanssa. Hän sai ottaa ne kohdat suosiolla, joissa joutuu olemaan niska vääränä ja itse otin helpommat paikat. On se mukava olla nainen (jolla on hyvä mies), ja vielä "nuppivikainen" eli hyvä syy päästä vähän helpommalla. Onneksi maalitkin ovat nykyään melkein hajuttomia, ja ulkona ei tunne mitään hajua kun on hyvä tuuletus.

Edelleen valitettavasti kärsin joka päivä eritasoisesta kivusta, mutta en ole antanut sen häiritä lomaa ollenkaan. Painokin laskee mukavasti edelleen, tähän mennessä ollaan päästy jo tulokseen - 11,5 kiloa. Saliharjoitteluun ja kävelyyn tuli ikävä tauko, lantio heittäytyi todella hankalaksi muutamia päiviä sitten kun palasin kävelylenkiltä kotiin. Lopun matkaa (n. 1,5 km) meni nilkuttaen, vasen jalka meni hyvin kyllä eteenpäin mutta askel taakse ei sitten sujunutkaan niin hyvin. Lantio kiukutteli oikein kunnolla, tuntui että reisiluu on poissa paikaltaan. Lisäksi vielä alaselässä lihakset ovat ärtyneet aika pahasti eli täysi lepo ollut eilen ja tänään. Huomenna varovasti treenaamaan käsivarsia ja vatsalihaksia, mutta muu treeni taitaa jäädä väliin. Olimme suunnitelleet vesijuoksun aloittamista tällä viikolla ja nyt sekin saa vielä odottaa, eihän tässä nyt mihinkään kiire ole.

On jotain mukavaakin tulossa. Ystäväni on luvannut minulle aromaterapiaa huomiseksi, sitä odotan kovasti. Ikinä en ole sellaisessa ennen ollut eli taas saa kokea jotain uutta. Elämä on kyllä ihanaa!

Perjantaina suunnitelmissa vierailla Naantalissa, olen joskus ihan ohimennen käynyt siellä ja silloinkin nähnyt vain ravintolalaivan ikkunasta. Näkymä oli niin ihana, että pakko päästä katsomaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Toivottavasti sää on hieno perjantaina, muuten joudumme siirtämään matkaa. Turha sinne on sateella mennä, eihän silloin ole mitään hauskaa kävellä ulkona.

Sateen ropinan innoittamana taidan käpertyä fleecepeittoon ja jatkaa rakkaiden ristikoiden täyttämistä.

Pitkän kirjoituspaussin jälkeen on kerrottavana kiva yllätys :)

Eilen aamulla kun tarkistin elopainoa, niin vaaka iloisesti ilmoitti sen menneen alas jo kahdeksan kiloa :). Jihuu! Ehdin sitä jo kavereillekin hehkuttaa naamakirjassa, kun niin innoistuin hyvästä tuloksesta. Sen eteen on kävelty jo varmaan muutama sata kilometriä. Kävely on minulle erittäin rakas harrastus jostain syystä, köyhällä lapsellahan on yleensä halvat huvit. Lisäksi olen rakkaan mieheni kanssa aloittanut kuntosaliharjoittelun, jonka jouduin 2010 lopettamaan sairauden puhkeamisen myötä. Mieheni innostui moisesta rehkimisestä pari-kolme kuukautta sitten, ehkä työpaikan terveystarkastuksen säikäyttämänä. Tulokset eivät olleet katastrofaalisia, mutta selvää lihas- ja yleiskunnon huonontumista oli havaittavissa. Kuntosaliharrastukseen oli siksi helppo palata kun on joku mukana, ja saa vielä silmäniloa samalla ;).

Edellä mainituista harrastuksista johtuen pää on innostunut samalla, joka päivä aina jotain kipua. Nyt meilkein kaksi kuukautta siitä, kun on ollut täysin kivuton päivä. En anna sen kuitenkaan lannistaa, koska yleinen mieliala ja fyysinen kunto ovat molemmat tällä hetkellä plussan puolella. Ei ole enää kertaakaan ollut mieli mustana sen jälkeen, kun aloitin aktiivisemman liikkumisen. Pitää paikkansa se mitä olen joskus muutama vuosi sitten sanonut, että minulle raikas ulkoilma on maailman toiseksi paras psykiatri.

Nyt mielen alkaa vallata jo loman odotus, sinnekään ei ole enää pitkä matka. Aika menee muutenkin nopeasti, kun on vain kolme päivää viikossa töitä. Lyhyistä työviikoista on ollut paljon apua, koska jaksaa vetää työpäivät läpi särystä huolimatta. Lisäksi vielä jaksaa hoitaa kuntoaankin hieman paremmin, kun on enemmän vapaata. Toivon edelleen, että elokuun loppupuolella neurologi saisi lääkkeet tasapainoon niin, että jaksaisi lokakuun jälkeen siirtyä kokopäiväiseksi.

Taloudellisesti olemme tiukoilla silloin, jos tilanne jatkuu pitkään. Onneksi pankki on ymmärtänyt tilanteemme hyvin, ja on tullut vastaan. Tämä asia onkin kivun lisäksi ainoa musta pilvi pään päällä. Huoli tulevaisuudesta ja taloudellisestä pärjäämisestä hiipii välillä korvien väliin, sille ei vain voi mitään vaikka kuinka yrittää olla murehtimatta. Edelleen kaipaan kovasti sitä kristallipalloa, ehkä se tupsahtaisi joskus postilaatikkoon.

Lomaa odotellessa, toivotaan hyvää säätä ja aurinkoa sekä sadettakin sopivissa määrin :).

Terveisiä Ahvenanmaalta! 

Ihanaa kun pääsee välillä ihan muihin maisemiin vaikka kivut seuraavat perässä. Kyllä se silti kummasti piristää, kun saa katsella muitakin paikkoja kuin omaa takapihaa. Vaikka ei siinä omassa takapihassakaan ole mitään moitittavaa. Paitsi että se kasvihuone/kesäkeittiö tai joku muu puuttuu sieltä vielä. Oli todella mukavaa istuskella meren rannalla ja nauttia grilliherkkuja sekä ystävien mukavasta seurasta.
Odottelen innolla kesälomaa, laskenta on alkanut jo. Tällä viikolla pääsen hieman helpommalla, kun työpäiviä on vain kaksi. Saanpahan nauttia ihanasta kesäilmasta. Tähän mennessä siitä on nautittu ihan urakalla ja monta kymmentä kilometriä on jo käveltykin. Painokin on laskenut jo noin seitsemän kiloa sitten joulukuun viime vuonna, jess... Luulin jo, että en ikinä pääse nauttimaan omasta rakkaasta lajistani eli kävelystä. Olen varmaan jonkun afrikkalaisen metsästäjän inkarnaatio (onkohan tuo edes oikein kirjoitettu), joka on elämänsä aikana kävellyt varmaan maailman ympäri. Olen jopa aloittanut varovaisesti salitreenitkin uudestaan rakkaan mieheni kanssa, joka innostui aikaisemmasta harrastuksestani itsekin yhtäkkiä. Taisi työpaikan terveystarkastus antaa potkun takalistoon, vaikka ei varsinaisesti missään rapakunnossa ollutkaan :).
Ainut asia mikä vähän synkistää vielä on jatkuva särky, jota ei vaan saa pois sitten millään. Verenpainelääkkeiden annostusta nostettiin, mutta siitä tuli vain pieni apu. Voi olla, että kuntoilun aloittaminen aiheuttaa lisää hankaluuksia. Siitä pidän kuitenkin kiinni, se on ihan varma. Mieluummin kärsin kivusta hyväkuntoisena. Huomenna vapaa ja torstaina tämän viikon viimeinen työpäivä, sitten onkin taas kolme päivää vapaata. Ihanaa kun saa ottaa rauhallisesti kun särkee, eikä tarvitse stressata joka päivä sorvin ääreen. Nyt kukkia kastelemaan, ja nauttimaan loppuillasta.

On ollut vähän kirjoituspaussia,

Vai olisiko sittenkin vain luova tauko :). Viikonloppu on tähän mennessä mennyt ulkona sekä terassilla istuen ristikon kera tai kukkien istuttamisessa. Ai että kyllä silmä nyt lepää kun on tullut lisää kukkia sekä talon eteen että sivulle, terassille ja takapihalle. Olen siinä mielessä vähän mielenvikainen yksilö, että tykkään kovasti istutella ja katsella kukkia, mutta niiden kastelusta en niin paljon pidäkään. Mikä yhdistelmä! Ihan sama juttu kodin kanssa, en tykkää sotkuisesta kodista mutta siivoaminen on niiiiin pitkää piimää että.

Olenko muuten muistanut mainita, että sain sieltä Eterasta nyt varsinaisen päätöksen koskien määräaikaista osa-aikatyökyvyttömyyseläkettä. Ensin oli pelko, että miten käy loma-ajan palkan (olen elokuussa kesälomalla) koska se ylittää Eteran asettaman tulorajan per kuukausi. Sitä olemme yhdessä palkkatoimiston kanssa pähkäilleet siihen asti kunnes varsinainen päätös kolahti postilaatikkoon. Sieltä bongasin lauseen, että saa tienata kaksi kuukautta peräkkäin yli tuon asetetun rajan. HIHHEI!  Hyppäsin tuolista saman tien ja soitin palkkatoimistoon ja kerroin tuon ilouutisen, että nyt ei tarvitse pyöritellä miten sen asian suhteen oikein selvitään! Ajatella, että edes joku asia menee joskus putkeen.

Tuosta korvauksesta vielä vähän kerrottavaa. Minun mielestäni on hieman hämmentävää kun Eteran sivuilla piti hakea tuota tukea, niin sieltä neuvottiin hakemaan määräaikaisesti osatyökyvyttömyys-eläkettä, mutta päätöksessä puhuttiinkin yhtäkkiä kuntoutustuesta. Aha, eli todella selkeää ihmiselle joka ei ole koskaan ennen tuollaisia tukia hakenut.. Sen muutoksen voisivat tehdä HETI, että hakemukset olisivat netissä nimenomaan sillä nimellä kun varsinaisissa päätöksissä mainitaan, halloota.

Muuten olen kyllä erittäin tyytyväinen Eteran ja Kelan toimintaan tässä asiassa. Mutta tietysti hakemusten nopea käsittely ja kaikkien tarvittavien liitteiden olemassaolo on kyllä itse hakijan aktiivisuudesta kiinni. Ehkä neuvontaa voisi vielä enemmän parantaa varsinkin heille, jotka hakevat kyseisiä tukia ensimmäistä kertaa. Ehkä olisi hyvä ottaa rutiiniksi aina kysyä jos joku uusi asiakas hakee tukia, että "haetko ensimmäistä kertaa?". Siltä pohjalta osaa varmasti neuvoa vielä paremmin. Itse olen saanut kantapään kautta oppia kaikki, kun olen viime vuonna ja edellisvuonna käynyt läpi samaa karusellia ja silloin siis Kelan kautta. 

Säryn osalta pitkä viikonloppuvapaa ja runsas raittiin ilman määrä on tehnyt hyvää. Perjantaina oli vaikeampi päivä, mutta tänään tilanne on jo parempi. Vielä yksi vapaa jäljellä, tosi ihanaa. Elokuun loman jälkeen tulen tekemään vielä lyhyempää työviikkoa, koska ansiorajan takia voin tehdä työtä ainoastaan 11 päivää ja 3 tuntia. Taisin mainita tuon jo edellisissä tarinoissa. Ihanaa viikonlopun jatkoa, nautitaan kesästä nyt kun se on parhaimmillaan <3.

Hihhei, nyt on helle :)

Muista en tiedä, mutta itse tykkään lämpimästä vaikka saankin kärsiä siitä pääsäryn muodossa. No, tuli jopa käytyä kunnon lenkillä vielä tässä helteessä. Olen jo aikaisemmin päättänyt että kuntoilusta en luovu ennen kun olen siinä kunnossa että joudun konttaamaan. Painoakin on noin puolessa vuodessa ropissut pois melkein seitsemän kiloa, jihuu! Helpolla ne kilot ei ole lähteneet, matkan varrella olen päästellyt monta ärräpäätä ja syönyt varmaan kilon särkylääkkeitä. Paussia kuntoilusta pidän ainoastaan silloin kun särkyy kaataa sänkyyn, muuten se saa piruilla niin paljon kun haluaa. Periksi en anna #€@%&#!  Olen aina tykännyt sanoa, että jos ei sisulla niin perk.....lä ja nyt on ollut aika ottaa sanonta käytäntöön. Katsotaan mitä se tohtori keksii sitten kun seuraavan kerran kun sinne menen, sääli etten pääse samalle kuin pari kertaa aiemmin. Kipu kun ei edelleenkään ole hellittänyt, vaan taustasärkyä on jatkuvasti oikealla puolella. Nyt vähän salaattia, vettä ja lepoa niin selviää loppupäivästä kunnialla. Ihanaa keskiviikkoa!

Nyt on syöty herkkuja :)

Ja huomenna jatketaan. Päivä töissä ollut hektinen, mutta äkkiä se unohtui kun piti heti töiden jälkeen juosta pitkin kaupunkia kukkakaupasta Lindexiin. Sääli että hermoja kiristää taustalla kiusaava särky edelleen.. Täytyy vain toivoa että elokuussa alkava loma helpottaa tilannetta edes jonkun verran. Nyt pitää lähteä moikkaamaan Nukkumattia, ehkä keskiviikkona jaksaa kirjoitella enemmän kun on vapaalla.

Juhannuksen jälkeiset terveiset!
Olen kirjoitellut suomi24.fi sivuilla migreenistä, ja siitä miten se vaikuttaa mielialaan. Siellä oli yksi kirjoittaja jonka kommentti estrogeenidominanssista ja sen vaikutuksista migreeniin herätti mielenkiintoni vaikka omat oireet eivät siitä johdukaan. Mutta te jotka ette vielä tiedä\saaneet selville mistä oireet johtuvat käykää lukemassa seuraava artikkeli: http://www.terveydentukipilarit.fi/terveysinfo/terveyden_avaimet/artikkelit/45/

Aika mielenkiintoista. Tuli vaan mieleen että on se nainen vaan aika monimutkainen luonnontuote ;). Istun terassilla ja nautin kauniista päivästä ja bloggailen kännykällä. Harrastuksia on monenlaisia, vai mitä. Tänään ei muuta sen kummempaa, rentoilen ja teen ristikoita. Aamupäivällä kävin hyvän ystävän kanssa lenkillä, he jäivät eilen yökylään kun juhlittiin vähän juhannusta ja saunottiin pitkän kaavan mukaan, varsinkin me naiset. Tänään kohtalaisen hyvä olo (ylläri), vaikka tulikin vähän valvottua. Ei kuitenkaan sen enempää kuin puoleen yöhön. Hyvää sunnuntaita!

Juhannuksen jatkoa..

Eihän meidän pitänyt tehdä juhannuksena mitään.. Olen jo tänä aamuna pessyt ikkunoita ja mies reippaana kuurannut kylppärin lattian. Pitäiskö nyt tästä hetkestä lähtien ottaa käyttöön se "ei tehdä mitään"?
Nyt nauttimaan kauniista ilmasta, ehkä vielä lenkille tänään ja sitten suihkuun.
Ja sen jälkeen ei tehdä mitään, lupaan sen :)

Hauskaa juhannusta

Sukulaisille ja rakkaille ystäville! Juhannuksen aion viettää rauhassa kotona sekä ystävien kanssa grillataan ja juodaan jotain hyvää :). Omalta osalta ruokajuomaksi kelpaa pelkkä limu ja alkoholiton skumppa. Eipä tuo menoa ole ennenkään haitannut. Onneksi saan levähtää hetken ennen kuin arki taas alkaa, ja toiveissa on päänsärkyputken katkeaminen noin kolmen viikon jälkeen. Ei muuta kun hyviä pyhiä, nautitaan auringosta (toivottavasti) ja rakkaiden seurasta. Vielä uudelleen, ihanaa juhannusta kaikille <3.

Eteran ennakkopäätös tuli jo!

Lupasin viimeksi kertoa miten Eteran kanssa etenee. Sieltä tuli ennakkopäätös jonka mukaan määräaikainen osa-aikainen työkyvyttömyyseläke myönnetään 30.4.2014 asti. Jihuu! Hyvä siinä mielessä, että jos tilanne ei parane niin voi hakea jatkoa ilman samaa paperisotaa. Niin se mukava (!) virkailija lupaili. Taisi olla hyvä että liitteitä oli vähintään viisi kappaletta :). Jos jatkoa tulee niin hankin kyllä kaikki mahdolliset B-todistukset heti ja lähetän ne sinne. 
Lähetin heti tänään hakemuksen sinne, jonka pohjalta lopullinen varsinainen päätös sitten tehdään.

Ennakkopäätös tehdään virkailijan mukaan siitä syystä, että hakija saa rauhassa laskea kannattaako eläkettä ottaa vai jatkaa vaan 60 % työajalla ilman eläkettä. Tavallaan ihan fiksua, eikö?

Jos siis joudut hakemaan kyseistä tukea jossain vaiheessa elämää, niin kannattaa olla Eteraan heti yhteydessä eläkeasioiden hoitajaan. Kannattaa varata hakemukseen mukaan valmiiksi työterveyslääkärin/lääkärin B-lausunto neurologisesta vaivasta ja hoitavan neurologin sairaskertomus, jossa mainitaan tuen tarpeellisuus (työajan lyhentämisestä saatava hyöty) ja kuntoutumisen arvioitu aika.

Se täytyy muistaa, että tuloraja on aika tiukka kun hakee osa-aikaista työkyvyttömyyseläkettä. Huomasin, että työn tuntimäärä kuukaudessa menee todella tiukille heidän asettamansa tulorajan takia. Saan siis tällä palkalla olla töissä 11 päivää ja 3 tuntia kuukaudessa (85,5 h / kk).  Kyllä tarkkaan sai viilata, ettei vaan heidän asettamansa tuloraja ylity, huhhuh. Tulorajaa on vaikea etukäteen arvioida, koska he laskevat sen vuoden 2012 loppuun asti tienatun eläkkeen perusteella ja siitä otetaan 60 % osuus (joka maksetaan palkan lisäksi). Ettei menisi liian helpoksi :). Siinä sitten pomon kanssa pähkäiltiin miten työhommat järjestetään, mutta ainoa asia joka siitä puhelusta jäi mieleen oli pomon aurinkoinen heitto "kyllä me tämä järjestetään". Sanoin hänelle, että kyllä tässä kysytään sekä minun, perheen ja työnantajan hermoja ja tuohon viimeiseen hän vain naureskeli että kyllä se tästä. Mainio tyyppi :)

Toivon kaikille työtovereille (esimiehet mukaan lukien), ystäville ja perheellenikin jaksamista tämän hetkisen tilanteen kanssa. Jos olisi kristallipallo ja se toimisi, niin sitä kyllä käyttäisin nykyään ahkerasti.

Oiken ihanaa Juhannusta kaikille, palailen pyhien jälkeen. Nautitaan nyt, kun säämiehet ja naiset ovat luvanneet lämmintä säätä ja aurinkoa :).

Kesäisin terveisin, Migreenimimmi

Olipa "mukava" herätys aamulla..

Heräsin raastavaan päänsärkyyn. Luulin, että herätyskello kohta varmaan soi ja menin keittiöön ottamaan särkylääkkeen. Katsoin siinä ohimennen kelloa, ja sehän kiltisti näytti 3.30. Just, että sillä lailla. Ei muuta kun takaisin sänkyyn, ja toivomaan että nukahtaisi uudelleen. Voi olla että jossain vaiheessa vihdoinkin nukahdin, koska säpsähdin oikein kunnolla kun herätys pärähti soimaan. Voi sitä riemun määrää siihen aikaan aamusta, kun en muutenkaan ole mikään ihana aamuihminen. Uskokaa pois, sen voi mieheni todistaa :).

Ei muuta kun "pirteänä" töihin. Ainoa ajatus mikä auttoi eteenpäin oli se, että huomenna on vapaapäivä. Todella suuri kiitos näistä vapaapäivistä kuuluu tämän maan terveydenhuollon piikkiin osasairauspäivärahan muodossa. Toivottavasti sen osatyökyvyttömyyseläkkeen kanssa onnistaisi, että pystyisi jatkamaan tätä samaa työaikajärjestelyä niin kauan että tilanne sairauden kanssa tasaantuisi.

Mutta hei, jotain hyvääkin! Olen kaikesta huolimatta jaksanut käydä lenkillä nyt keskimäärin neljä kertaa viikossa, ihan huippua! Mikään ei ole sen ihanampaa kuin laittaa napit korville, kunnon kävelymusaa päälle ja menoksi. Saan kyllä kärsiä siitä jälkikäteen kunnon päänsäryn muodossa, mutta olen ottanut sen asenteen että menen kuitenkin ulos. Siitä ei voi olla enempää haittaa, päinvastoin. Jos jäisin sisälle istumaan, niin alkaisi masentaa ja väsyttää vielä kaiken muun lisäksi.

Juhannuskin kolkuttaa jo ovella, ollaan kotosalla ihan rauhassa ilman mitään härdelliä (melkein kuin eläkeläiset). Juhannuspäivänä tuleekin hyvä ystäväpariskunta meille syömään, niin saadaan nauttia hyvästä seurasta ja hyvästä ruoasta. Juomana pelkkää sokeritonta limua, mies ehkä ottaa pari olutta mutta siihen se sitten jää. Ei sen kummempia bileitä pidetä. 

Huomenna nautin vapaasta päivästä, katsotaan jos vaikka innostuu kirjoittelemaan lisää :)

Neuropolilta tuli soitto,

ja nuori neurologin ressukka sai kiukusta tiukan äänen heti vastaansa kun soitti paljon aikaisemmin mitä oli sovittu. Sanoin erittäin selkeästi kun soitin Neuropolille, että olen todella kiireinen töissä. Se tarkoittaa siis sitä, että tarvitsen todella tarkan ajan milloin lääkäri soittaa. Kalenterista oli aamulla vielä pakko tarkistaa, että todellakin saan puhua hänen kanssaan rauhassa. Ja sätkynhän sain, kun kalenterin avasin. Siinä oli joku vika, koska se oli melkein täynnä tämän päivän osalta! Pomo oli vähän ahkeroinut viikonloppuna, sanoinkin hänelle että onhan se hyvä kun on niin reipas :) ja pakko myöntää että lisäksi luuriin lupsahti pari painokelvotonta sanaa.. Ressukka sai hänkin oman osansa kipuisen naisen pohjattomasta kiukusta, vaikka on aina ollut niin kiltti. Pahoittelut siitä ihan julkisesti, kipu on tehnyt minusta ärjyn muijan.

No, joka tapauksessa oli tarkoitus, että neurologi soittaa 9.50 aamulla ja olinkin esittänyt toivomukseni että hän pitäisi tuosta ajasta kiinni. Eiköhän puhelin pirissyt 9.10 kesken sopimuksen tekoa, ja minä tokaisin hänelle että kello ei ole 9.50 ainakaan minun mielestäni ja olen tällä hetkellä varattu. Sai ressukka hänkin tänään osansa. Siihen vielä lisäsin "että saat kyllä soittaa uudestaan myöhemmin". Hän sitten kilttinä poikana  soitti takaisin sovittuna aikana, mutta eihän siitä mitään apua ollut. Neurologi vähensi edellisellä käynnillä lääkitystä, ja nyt kolme viikkoa myöhemmin toinen neurologi sanoo että nostetaan takaisin samaan mitä oli. Just, eli tyhjää täynnä.

Tehdään sitten niin kuin käsketään ja nostetaan annostusta takaisin, ja katsotaan miten siinä käy. Sanoin kyllä, että mieluummin saa silmissä mustua ja tähtiä lennellä kuin tätä ikuista särkyä. Se on kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka kuntoilun käy, kun pumppu alkaa taas tikittää tuhatta ja sataa sitten kun lääkemäärää taas nostetaan.

Suomi24.fi -sivuilta olen löytänyt muutaman kohtalotoverin, toivottavasti hekin saisivat helpotusta omaan kipuunsa. Olen jo luullut että asiat ovat kohdallani jo melkein umpikujassa, mutta täytyy sanoa että heidän kertomuksensa sai kyllä mietteliääksi. On olemassa ihmisiä joilla on vielä enemmän kipua, eikä oikein apuakaan enää saatavilla :(. Toivotan heille voimia omaan kamppailuunsa kivun kanssa! Toivottavasti he löytäisivät blogini ja ehkä jopa liityisivät lukijaksi, toivossa on hyvä elää.

Sohvalla löhöilyä,
Opettelen bloggaamista kännykällä :). Huomenna saan nähdä pois muuttaneen tyttäreni taas, onhan viime kerrasta peräti pari viikkoa. Eilen soittelin neuropolille, todella vaikea päästä perilli kun koko ajan vain tuuttasi varattua. Kun vihdoin sain hoitajan kiinni, ja kerroin pahentuneesta kivusta, joka on ollut jatkuvaa viime käynnin jälkeen. Hän kiltisti lupasi palata asiaan ja soittaa takaisin heti kun joku lääkäri löytyy joka voisi soittaa. Pidemmän hetken jälkeen hän soitti takaisin ja kertoi että ensi viikolla maanantaina 9.50 "joku" soittaa minulle. Kuulemma joku nuorempi neurologi. Aha, no odotellaan sitten ja toivotaan että se ihme tapahtuu että ehdin töiden välissä kertoa vaivoista.. Oletko itse lääkärien armoilla tai muuten vain pompoteltavana? Kerro siitä kommenttikentässä! Kerron lisää maanantaina miten kävi..

Mukavaa päivää, pieni välipäivitys tälle päivälle :)

Tänään on vapaapäivä, erittäin tarpeellinen sellainen. Heräsin pää kipeänä heti aamusta. Onneksi lääkkeen ja aamukahvin myötä tilanne parani edes vähän.

Soittelin Eteraan, ja siellä vastasi joku nuorukainen. Halusin tarkistaa, että onko siellä varmasti kaikki tarvittavat liitteet ja muut dokumentit. Etteivät sitten kuukauden päästä lähetä kirjettä että sitä ja tätä puuttuu vielä. Virkailijan mielestä kaikki oli ok, hänen luettelemien pakollisten liitteiden perusteella minulla oli vähän liikaakin tavaraa mukana siellä. Tarvittiin kuulemma yksi b-todistus, niin minullapa olikin kaksi, hihi :). Palkkatodistuksiakaan ei lomakkeessa pyydetty, mutta laitoin nekin mukaan. Jännityksellä odotellaan soittaako joku sieltä vai ei. Leuka meinasi vain loksahtaa auki, kun poika sanoi että käsittelyaika on n. kaksi kuukautta! Että mitä?? Katsotaan saanko sitä määräaikaista osatyökyvyttömyyseläkettä edes siihen mennessä kun sen on tarkoitus toivon mukaan loppua 31.10.2013..

Ja nyt laittamaan pyykkikonetta päälle ihan kuopuksen pyynnöstä, voitteko kuvitella :)

Heipä hei ystävät,

Takana kymmenen päivän kipuputki, töissä ja lenkillä käyn siitäkin huolimatta, periksi en anna. Välillä ottaa päähän ihan suunnattomasti ja sitten on taas parempia päiviä välissä, mutta eiköhän niin ole meillä kaikilla? Jos vähänkin saan päätä ylös tyynystä niin varmasti menen töihin! Onneksi täysin lamaannuttavia kohtauksia ei ole ollut nyt vähään aikaan, mutta jatkuva särkykin käy sopivasti hermoille. Jos niitä oikein pahoja kohtauksia tulee, niin silloin jään kyllä kiltisti kotiin. Silloin ei nimittäin tule mistään mitään.

Lupasin kertoa kuulumisia osapäiväisen työn suhteen. Edelleen hatunnostot työnantajalleni! Kerroin siitä, että lomien kertyminen katkeaa sen jälkeen kun Kelan 75 sairauspäivä(rahaa) on käytetty. Tämä siitä syystä, että olen kuukausipalkkainen ja pitäisi olla töissä 14 päivää kuukaudessa (nyt olen 12 päivää/kk) jotta saisin 2,5 lomapäivää kertymään joka kuukausi. Tähän asti nuo Kelan sairaspäivät on tulleet apuun ja kerryttäneet lomaa, vaikka olen tehnyt lyhyempää viikkoa. Nyt siis työnantajani tuli heti vastaan, kun pyysin apua tilanteeseen. Sain siis tuntipalkkaisen työn määräaikaisesti, ja näin lomani kertyminen jatkuu normaalisti osa-aikaisuudesta huolimatta (Jihuu!). Muistaakseni tuntipalkkajärjestelystä on hyötyä myös määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen hakemisessa, jos siis ymmärsin virkailijan puheet oikein?

Täytyy sanoa, että olen ollut aika monessa paikassa töissä (enkä ole siis parikymppinen) ja tämä on ihan ihka ensimmäinen työpaikka missä on todella reilu työnantaja! Pakko on kehua, koska ei me suomalaiset olla kehumisessa kovinkaan ahkeria.

Ja kun aloitetaan se kehuminen niin Kelallekin suurta plussaa siitä, että päätös on tullut ennätysnopeassa ajassa! Jätin hakemuksen liitteineen muistaakseni n. 1 - 1,5 viikkoa sitten ja nyt on jo tullut päätös maksusta! Jotain on tapahtunut tuossa kankeassa organisaatiossa parempaan suuntaan. Täytyy kyllä vielä lisätä, että pitää myös itse olla todella aktiivinen jos haluaa että asiat etenevät.

Huomenna olisi ohjelmassa soitella (taas) Eteraan ja kysellä asian etenemistä, ja tiedustella lisäksi onko kaikki tarvittavat tiedot hakemuksessa. Kokemuksesta jo tiedän, että kaikki viranomaiset rakastavat kirjeiden lähettämistä jos hakemuksesta puuttuu jotain. Ei ymmärretä, että yhdellä nopealla puhelinsoitolla tai sähköpostilla saa paljon asioita aikaan sata kertaa nopeammassa ajassa.. Tuon viimeksi mainitun olen itse omassa työssäni ottanut heti käyttöön, jos joku minulta asioita tarvitsee tai tiedustelee. Eli jotain hyvää tämän kaiken keskellä ja nyt ei muuta kun peukkuja pystyyn, että Eteran kanssa sujuisi vähintään yhtä mallikkaasti kuin Kelan. Saapa nähdä ;), siitä kerron enemmän sitten seuraavan kerran.

Jaksamista kaikille ja odotellaan niitä lomia, vaikka omani onkin vasta elokuussa. Eipä tuo haittaa, on ainakin mitä odottaa.. 

Voi hyvät hyssykät..

Nyt on sitten käyty neurologilla, ja tällä kertaa käynti sujui paljon paremmin. Voihan se olla että tohtorilla oli parempi päivä.
Hän oli sitä mieltä tämän hetkisestä tilanteesta, että osasairauslomaa jatketaan niin pitkään kuin päiviä riittää ja sen jälkeen haetaan osakuntoutusrahaa (lue; osatyökyvyttömyyseläke). Tuon maininnan pistin siksi, että jos joku teistä rakkaat siskot tai veljet joudutte eläkevakuutusyhtiöstänne hakemaan tuota rahaa niin puhukaa juuri tuosta osatyökyvyttömyyseläkkeestä (joko määräaikainen tai jatkuva). Tuota tukea aletaan hakea koska en vieläkään ole selvillä vesillä kipujeni kanssa.. Edelleen jatkuvaa särkyä. Hermot ovat aika piukeassa tällä hetkellä, vaikka osaan peittää sen aika hyvin. Siinä minusta on tullut mestari, nimittäin kivun peittämisessä. Tämä ihan siitä syystä, että vihaan valittaa läheisille jatkuvaa kipua. Mieluummin olen töissä niin normaali kuin mahdollista ja pienimuotoinen (hiljainen) romahdus tapahtuu sitten kun työpäivä on loppu. Vähän lepoa työpäivän jälkeen niin, huumorikin alkaa taas luistaa kaikesta huolimatta.

Eli nyt olen siinä pisteessä, että Kelan liput ja laput on kuskattu nätisti ystävälliselle (!) naisihmiselle joka vielä pyynnöstä varmisti että kaikki varmasti kelpaa. Tämä siksi, että allekirjoitukset eivät olleet alkuperäisiä vaan esimieheni skannaama paperi tiedonkulun nopeuttamiseksi (eli nimet kopioita).

Tämän jälkeen vuorossa Eteran (osa) työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen. Eli palloilemaan Eteran sivuille, enkä tietenkään löytänyt mitään koska hain osakuntoutusrahan nimistä lomaketta, koska lääkäri puhui sellaisesta. Soitto siis Eteraan, josta yhdistettiin edelleen toiselle virkailijalle. Hän ystävällisesti neuvoi minua oikean lomakkeen ääreen. Oli lähellä etten saanut kohtausta jo pelkästään lomakkeen kysymysten määrän vuoksi, sen verran karmea se oli kun ensimmäisen kerran katsoi.

Tänään olen sitä illalla värkännyt, ja koneella kirjoitin sen vielä puhtaaksi. Tämän jälkeen yritin tietysti tulostaa sen. Luulin että lomakkeessa on vikaa kun en saanut tulostettua kuin lomakkeen pohjan, mutta tekstiä ei näy. Vikahan oli loppujen lopuksi minussa, joka ei tajunnut että tulostimen musta väri oli kuivunut koska se oli niin vanha, daa.... Eli nyt on se (hirmu)lomake täytetty, lääkärin b-todistukset valmiina (edellinen ja nykyinen), työnantajan kuvaus työoloista ja kuntoutustoimenpiteistä tulossa ja vielä odottelen epikriisiä edellisestä käynnistä neurologilla.

Kaiken tämän jälkeen heräsin vielä uuteen todellisuuteen jota en tullut heti ajatelleeksi, eli loman kertymistä! Tämä siitä syystä että 75 sairauspäivän jälkeen loman ansainta katkeaa. Muistaakseni se oli niin että vain arkipäivät lasketaan, mutta kun muisti on lyhyt niin en ole enää ihan varma tästä. Vaikka siis työkaverin kanssa tänään sitä käytiin nopeasti läpi. Olen aina sanonut, että mulla on todella hyvä muisti mutta erittäin lyhyt. Siinä sitten seuraava pähkinä purtavaksi ja ei kun soittoa työnantajalle, katsotaan nyt mitä siitä tulee. Työnantaja on ollut todella mahtava tähän asti, hatunnostot siitä. Toivottavasti selvitämme senkin ongelman ilman mutkia.

Kerron siitä enemmän sitten seuraavaksi, pidelkää peukkuja!

Sunnuntain rauhaa, vai onko?

Kävin kunnon lenkillä, onneksi lähdin aamupäivällä kun ilmat olivat vielä hyvät. 

Jostain syystä hieman jännittää ensi viikon lääkärinkäynti Neuropoliklinikalla. Ehkä siksi, että koin käynnin viimeksi ehkä liiankin kliiniseksi. Suurta plussaa neurologille kyllä siitä, että hän todellakin paneutui sairauteeni kokonaisuutena, sekä lääkitys/oirehistoriaan. Mutta jotenkin tuntui, että se miten minä jaksan ja miten minä koen tämän ainaisen tausta- ja migreenisäryn olikin toissijaista tai vähemmän tärkeää. Tai sitten olin taas yliherkkä kivun kourissa niin kuin tavallista.

Minusta tulee jollakin tavalla superherkkä kaikkeen mitä ihmiset (lue, lääkärit) sanovat ja tekevät kun olen vastaanotolla. Olen jo niin monta kertaa ennenkin saanut kokea sen, että sillä ei ole mitään väliä miltä minusta tuntuu tai miten pärjään sairauden kanssa työ- ja perhe-elämässä kunhan saadaan uusi lääke tilalle niin lääkäri on tyytyväinen ja saa minut ovesta ulos.

Onhan se toki hyvä, että kokeilevat uusia lääkkeitä kun ei ole vielä löytynyt sellaista joka täysin auttaa. Olen aikanaan ollut melkein lääkekierteessä (2010 kun migreeni räjähti käsiin), koska sokeasti söin kaikkia särkylääkkeitä mitä lääkärit määräsivät. Se aiheutti lopulta sen, että sain haukut osastolääkäriltä kun olin syönyt niin paljon erilaisia särkylääkkeitä etteivät he tietäneet mikä auttaa ja mikä ei. Daa-a, ihan kun se olisi ollut minun vikani. Sen jälkeen en ole särkylääkkeitä syönyt kun vasta siinä vaiheessa kun alan kivun takia siristelemään silmiä.

Ei mitenkään huomaa, että tänään on jostain syystä huonompi päivä? Mustia pilviä taivaalla vaikka aurinko paistaa, mollia pukkaa musiikin välistä vaikka sieltä tuleekin pirteintä poppia mitä masiinasta löytyy... Yleensä olen ns. kesto-optimisti ja yritän aina nähdä asioiden positiivisen puolen, mutta näitäkin päiviä sattuu tähän väliin. En kuitenkaan halua kaataa niitä päiviä läheisten niskaan, puran ne kirjoittamiseen ja uuden älypuhelimen kanssa kinastelemiseen.

Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä. Ei ainakaan ole aikaa miettiä mitään kun on töissä, siinä ainakin työelämän yksi hyvä puoli. Nyt ei muuta kun lämpimään suihkuun, toivotaan että sinne lattiakaivoon valuu veden mukana myös synkemmät ajatukset! 

Työpäivän sain kahlattua kunnialla läpi ja nyt vapaita päiviä on kolme edessä :)

Ainoa asia mikä tässä päivässä harmittaa, on aika kova taustasärky oikealla puolella päätä. Pidän peukkuja, että tuleva viikonloppu sujuisi paremmin.
Tarkoitus olisi mennä lauantaina ystäväpariskunnan (yksi parhaista ystävistäni) luo grillailemaan ja höpisemään niitä näitä. Toivottavasti tällä kertaa olisi sen verran tuuria, että suunnitelmista tulisi ihan oikeasti totta.
Jonkun verran piristi kampaajalla käynti, hän käytti hajusteettomia muotoilutuotteita omasta pyynnöstä ja siitä suuri kiitos! Uusi tukka ja uudet kujeet siis? Kujeista en niinkään tiedä, mutta to do -lista on projektina seuraavaksi tulevia lakkiaisia varten. Osa tarvikkeista on jo ostettu, osa odottaa vielä noutoa kaupassa. Onneksi on tulossa apujoukkoja ruokia valmistelemaan lauantaina aamupäivällä sillä aikaa kun olemme nuorimman tyttären päättäjäisissä ja vanhimman tyttären lakkiaisissa. Ruokalista sisältää olutpaistia kermaperunoilla ja jälkiruuaksi valkoisella sokerimassalla kuorrutettu täytekakku johon laitan ohuen mustan alareunan ja ison mustan ruusun keskelle. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee, en ole koskaan mitään ruusuja vielä laittanut. Ja vielä lopuksi pidetään peukkua että aurinko paistaisi!
Sitä ennen on viikolla paljon tekemistä ja valmisteltavaa, ja vielä kaiken kukkuraksi jännitän ensi torstain neurologin käyntiä. Siis ihan totta, jännitän aina kuin pieni mukula kaikkia reissuja ihan sama mihin olen menossa, on se kumma juttu.

Onnea etukäteen rakkaille tyttärilleni, joista nuorempi päättää peruskoulun ja vanhempi valmistuu ylioppilaaksi (muillekin opintonsa päättäneille onnittelut)!

Paras lopetella koneen äärellä istuminen tältä erää, hauskaa viikonlopun odotusta!

Lääkärillä käytiin taas kerran..

Nyt ohjelmassa työssäjaksaminen ja osasairauspäivärahan jatkon kohtalo (30 päivää takana). Lisäksi vielä pohdimme sitä, että mitä jos tilanne ei paranekaan (toivon todella että paranee) niin mitä sitten tehdään? Olen käynyt saman lääkärin luona yksityisellä lääkäriasemalla jo vuodesta 2010, ja täytyy kyllä sanoa että hyvä lääkäri (ja ymmärtäväinen työnantaja) on kullan kallis ihmiselle joka taistelee migreenivaivojen kanssa. Ihanaa kun ei tarvitse joka kerta lääkärin luona aloittaa sairaskertomuksia alusta alkaen ja aina vastata saman tyylisiin epäilyihin että "nupissa vippaa". Paras kuulemani selitys migreenivaivoihin oli "naisena katsos ensin kylvät ja sitten niität, ja täysikuu ja puolikuu  vaikuttavat päänsärkyihin".. Mitäpä tuohon sitten vastaat migreenikohtauksen kourissa?

Täytyy myöntää, että vähän tulevaisuus pelottaa tällä hetkellä. Mitä jos tilanne ei paranekaan, enkä pysty kokoaikaisesti tekemään töitä? Mitä tapahtuu talolle josta omistamme tällä hetkellä ehkä pari makuuhuonetta terassin ja ulkorappusten verran, ja loput kuuluu vielä pankille seuraavat 20 vuotta? Olen synkkinä päivinä ollut tätä taloa jo myymässä monet kerrat, kun tilannne (terveydellinen ja taloudellinen) alkanut mietityttää ja ahdistaa. 

Onneksi olemme tähän mennessä selvinneet kohtauksien sumasta säikähdyksellä, kun olen pystynyt palaamaan töihin pidemmän sairasloman jälkeen kun lääkkeitä on taas kerran vaihdettu ja kohtaukset saatu joten kuten kuriin. Tähän mennessä tosiaan menossa neljännet lääkkeet, ja edelleen en ole vielä täysin työkykyinen. Olen kuitenkin sekä lääkärille että työnantajalle sanonut, että jos vain saan vaatteet päälle ja pääsen kynnyksen yli niin menen takuulla töihin. Kotona en halua olla näitä seiniä katselemassa ellei ole ihan pakko. Tietysti silloin kun on ollut kovien kohtauksien kausi niin ei auta muu kuin napata särky- ja migreenilääkkeet, viestittää poissaolosta töihin ja sen jälkeen peittoa korville. Arkiaskareetkin pitää siinä välissä hoitaa, suuri kiitos puolisolle ja lapsille jotka niitäkin ovat jaksaneet tehdä enemmän kuin tarpeeksi silloin kun itse on ollut poissa pelistä. Nyt jatkamaan arkiaskareita! 

Leppoisaa sunnuntaita!

Sunnuntai on sujunut jotenkuten, oikealla puolella takaraivossa tuntuu pientä kipua ja pistelyä. Se johtuu melko varmasti siitä muutaman kilometrin lenkistä, jonka tein ennen puolta päivää. Vauhti oli kohtuullinen, kovaa en uskalla kävellä. Voi olla kuitenkin, että melko lämmin sää pistää vähän kapulaa rattaisiin. Tulee helpommin hiki vaikka kävelee kohtuullisella vauhdilla, ja heti kun hikeä pukkaa niin tietää kyllä lopputuloksen viimeistään illalla. Päätinkin, että tänään en sitten tee mitään muuta :).

Rakas aviomieskin oli niin kiltti, että laittoi grillin päälle ja laittoi pöydälle kaikki valmiiksi. Ei muuta kuin suihkun jälkeen valmiiseen pöytään, mikäs sen parempaa. Nyt odotellaan jännityksellä jääkiekon pronssimatsin alkamista, vaikka en yleensä pahemmin sitä lajia seuraa. Ne matsit tykkään katsella jotka Suomi pelaa, mutta muut jäävät katsomatta.

Puutarhaakin ajattelin käydä möyhimässä, mutta taitaa jäädä tekemättä. Istuttelin jonkin verran kukkia laatikoihin ja purnukoihin lauantaina, se saa riittää nyt muutaman päivän. Ehkä ensi viikonloppuna saa vähän taas laitettua jotain pientä.

Keskiviikkona taas lääkäriin, silloin katsotaan mitä tehdään jatkossa osapäiväsairausloman osalta. Toukokuu ei ole mennyt läheskään niin hyvin kuin odotin, koska oletin että kokoaikainen sairasloma ennen töihin menoa olisi tasoittanut tilanteen paremmin. Odotukset olivat korkealla särkyjen helpottumisen osalta, kun olen saanut tehdä osapäiväisesti töitä. Se kyllä harmittaa syvästi, että ei ole mennyt niin hyvin kuin olisin halunnut. Minkäs teet kun siihen ei itse voi oikein vaikuttaa sen enempää mitä on jo tehty.

Ei auta muu kuin elää nyt tässä hetkessä, eikä murehtia niin paljon etukäteen. Asioista etukäteen murehtiminen on meikäläisen taitolaji josta on vaikea päästä irti.

Nyt heitän kaikki ajatukset mielestä, ja aloitan jännittämisen. Tuleeko pronssia vai ei, se nähdään pian! Peukut Suomelle jo etukäteen!

Tänään innostuin siivoamaan kun päähän sattuu vain vähän, on vapaapäivä :). Eilen tuli käytyä vähän pidemmällä kävelylenkillä, voi olla että se tuntuu vielä tänään.

Hyvä, että on keksitty sellainenkin asia kuin osasairauspäiväraha. Se auttaa jaksamaan sekä töissä ja saa edes joskus tuntea itsensä ihan eläväksi ihmiseksi myös kotona. Saa nähdä miten kauan tätä mahdollisuutta voi käyttää, toivotaan että vielä jonkin aikaa kunnes melkein joka päivä ilmenevät kipuoireet häipyvät kokonaan.

Ainakin vielä vaikuttaa siltä, ettei näistä lääkkeistä saa ihan 100% tehoa irti ainakaan vielä. No, nehän ovatkin järjestyksessä jo neljännet niin ei ole ainakaan turhia ruusuisia kuvitelmia. Tunnelmat ainakin vaihtelevat aika rajusti tällä hetkellä, johtuukohan se uusista lääkkeistä? Voi tietysti ollakin niin, tai sitten on muuten vaan nuppi sekaisin.

Naapurin rouvan kanssakin välillä huumorilla heitetään että molemmilla on "pää pipi" ja kumpikaan ei kuule kunnolla. Ikäeroa siis vaivaiset noin 32 vuotta. Olenkin häntä joskus vitsaillen kutsunut poppamummuksi. Lempinimi johtuu muista syistä, ja hän ainakin nauroi kunnon naurut kuullessaan uudesta lisänimestään.


Toinen korva siis kuuroutui aivokalvontulehduksen seurauksena. Keskustelemmekin joskus siitä, miten hankalaa elämä välillä on kun ei kuule kunnolla. Varsinkin isojen pöytäseurueiden keskellä, kovassa puheen sorinassa. Monta kertaa käynyt niin, että "väärällä puolella" istuva vierustoveri on kertonut kaikenlaista mukavaa ja minä huomaan vasta noin viiden minuutin päästä että hän puhuukin minulle. Niinpä.. Yritä siinä sitten hymyillä vaivautuneesti ja olla olevinasi että on ihan oikeasti kuullut kaiken tädin serkusta ja sen kaverista sekä muuta mielenkiintoista. Yritän aina mahdollisuuksien mukaan välttää niitä tilanteita, koska se on todella kiusallista. Olen myös huomannut, että jos "väärällä puolella" istuu joku ihminen niin silloin tulee välillä vilkuiltua ihan varmuuden vuoksi. Siinä hän sitten miettii, että mikäköhän tuota muijaa vaivaa kun se välillä vilkuilee..


Onneksi minulla on tällä hetkellä paras työnantaja ikinä, he ovat sairaudesta tienneet ja halusivat ottaa minut silti töihin. Heiltä on ymmärrystä riittänyt lukuisista poissaoloista huolimatta. Itse kyllä olen turhautunut tähän tilanteeseen jo varmaan tuhat kertaa. Vieläkin välillä poden huonoa omatuntoa siitä, että olen välillä niin paljon poissa töistä.

Olen kyllä yrittänyt opettaa itseni irti huonosta omatunnosta, koska olen itse  muuttanut kaikki mitä muutettavissa on. Eli alkoholia ei nautita, ei iltavalvomista (no okei välillä), tavallisen kahvin tilalle kofeiinitonta ja kaikkea muuta mahdollista. Mutta kahta en jätä, ja ne ovat sauna ja joskus tummaa suklaata jonkin verran. Saunassa käynninkin olen lyhentänyt minimiin, eikä siellä ole enää läheskään niin kuuma enää niin kuin ennen. Olen vain aina ollut sitä mieltä, että viikonloppu ei ala ellei pääse saunaan.

Ystävätkin ovat tosi tärkeitä, liian harvoin muistaa vaan sen sanoa. Rakastan teitä ihanat parhaat ystävät <3. Tietysti vielä oma äiti, sisko ja veli ovat olleet hengessä mukana siitä lähtien kun piina migreenin kanssa alkoi.

Tällaista tänään, viikonloppu edessä ja nyt nautitaan siitä!

Nyt on sitten taisteltu blogisivun kanssa (itse sekoilen lahjakkaasti) niin että kohta ihan varmasti iskee migreeni ;).

Mikäs tässä on kirjoitellessa kun mies katselee jääkiekkoa, ajattelin olla kiltti ja antaa katsoa sitä ihan olohuoneessa tällä kertaa kun kyseessä oli hänen mielestään hyvin tärkeä peli. Hyvä olla kiltti joskus. 

Tänään kävin kävelylenkillä tasaisen tappavaan tahtiin, mikään kova rutistus ei kuulu enää liikuntamuotoihin. Ainakaan vielä, toivossa on hyvä elää! Vieläkin kaiholla kaipaan salitreenejä aamuisin, nykyään saan olla tyytyväinen jos pääsen kävelylenkin läpi ilman seurauksia. Olen kyllä jo siitäkin todella iloinen, että pääsen ulos ja voin liikkua ainakin jollakin tavalla.

Joku viisas on joskus sanonut "hiljaa hyvää tulee". Kunhan sen oppisi itsekin.

Odotellaan viikonloppua, auringonpaistetta ja lämpöä.

Migreenimimmin ensimmäinen blogi ikinä :), laittakaa palautetta tai muuta kivaa viestiä. 

Taustoja hieman: Ensimmäisen kerran sain migreenikohtauksen 16-vuotiaana, ja sen jälkeen kohtauksia tuli satunnaisen säännöllisesti noin kerran, pari kuukaudessa. Kesällä 2010 migreenikohtaukset pahenivat ja tulivat sarjoittain (itseasiassa migreeni "jäi päälle"), ja monen epäilyn sekä kahden migreeni-infarktin jälkeen (siis että olen joko teeskentelijä, särkylääkkeiden väärinkäyttäjä, huomionkipeä, psyykkisesti sairas tai muuta kivaa) sain diagnoosin hemicrania complicata sekä lisäksi diagnoosissa mainittiin aivokalvontulehduksen jälkitila. Aivokalvontulehdukseen (bakteeriperäinen) sairastuin alle vuoden ikäisenä. 

Diagnoosin saaminen helpotti edes hieman elämää lääkäreiden viidakossa. Eipä enää käynyt mielessä, että pitäisikö vuokrata "tietystä paikasta" pehmeä huone muutaman kerran kuukaudessa kun kukaan ei usko sitä kivun määrää ja miltä se tuntuu. Mutta; monen eri lääkekokeilun, kipukuukausien, työn vaihtamisen ja työstä poissaolemisen jälkeen olen huomannut että mikään ei näköjään ole itsestään selvää siitä huolimatta, että pääsee asiantuntijoiden (lue; neurologien) hoitoon. Montakohan kertaa olen jo kuullut "kokeillaan nyt tätä lääkettä, mutta ei voida luvata että siitä saa apua" ja vielä kuudennenkin kerran varmistellaan etten ole ihan varmasti kipulääkkeiden väärinkäyttäjä? 

Ymmärrän toki ettei kukaan meistä, ei edes korkeasti ja pitkään kouluttautuneet neurologit tiedä aivoista ihan kaikkea. Saati että osaisivat korjata migreenin ihan tuosta vain sormia napsauttamalla. 

Olisipa pään hoitaminen yhtä helppoa kuin auton huolto; vaihdetaan pari pulttia, lisätään uusia jousia ja vaihdetaan öljyt. Johan on rakkine taas parempi kuin uusi! Milloin alkaa aivojen huolto ja varaosien myynti, edes netissä? Olen kyllä ensimmäinen jonossa :).

Nyt on siis järjestyksessä neljännet lääkkeet kokeilussa, eikä tulokset ainakaan tähän asti vielä kovin paljon riemua herätä. Herään taas aamulla, tällä kertaa vapaapäivään ja mietin heti herättyäni sitä tuttua asiaa; sattuuko päähän vai ei? 

Tuntuu siltä, että joskus olisi mukavaa miettiä herätessä, että mitäköhän kivaa tänään tekisi, paistaako aurinko tai muuta mukavaa. Siis sellaisiakin aikoja on ollut välillä ihan oikeasti, ja niistä olenkin ollut todella iloinen. Katsotaan mitä seuraavat päivät tuo tullessaan!