Tänään innostuin siivoamaan kun päähän sattuu vain vähän, on vapaapäivä :). Eilen tuli käytyä vähän pidemmällä kävelylenkillä, voi olla että se tuntuu vielä tänään.

Hyvä, että on keksitty sellainenkin asia kuin osasairauspäiväraha. Se auttaa jaksamaan sekä töissä ja saa edes joskus tuntea itsensä ihan eläväksi ihmiseksi myös kotona. Saa nähdä miten kauan tätä mahdollisuutta voi käyttää, toivotaan että vielä jonkin aikaa kunnes melkein joka päivä ilmenevät kipuoireet häipyvät kokonaan.

Ainakin vielä vaikuttaa siltä, ettei näistä lääkkeistä saa ihan 100% tehoa irti ainakaan vielä. No, nehän ovatkin järjestyksessä jo neljännet niin ei ole ainakaan turhia ruusuisia kuvitelmia. Tunnelmat ainakin vaihtelevat aika rajusti tällä hetkellä, johtuukohan se uusista lääkkeistä? Voi tietysti ollakin niin, tai sitten on muuten vaan nuppi sekaisin.

Naapurin rouvan kanssakin välillä huumorilla heitetään että molemmilla on "pää pipi" ja kumpikaan ei kuule kunnolla. Ikäeroa siis vaivaiset noin 32 vuotta. Olenkin häntä joskus vitsaillen kutsunut poppamummuksi. Lempinimi johtuu muista syistä, ja hän ainakin nauroi kunnon naurut kuullessaan uudesta lisänimestään.


Toinen korva siis kuuroutui aivokalvontulehduksen seurauksena. Keskustelemmekin joskus siitä, miten hankalaa elämä välillä on kun ei kuule kunnolla. Varsinkin isojen pöytäseurueiden keskellä, kovassa puheen sorinassa. Monta kertaa käynyt niin, että "väärällä puolella" istuva vierustoveri on kertonut kaikenlaista mukavaa ja minä huomaan vasta noin viiden minuutin päästä että hän puhuukin minulle. Niinpä.. Yritä siinä sitten hymyillä vaivautuneesti ja olla olevinasi että on ihan oikeasti kuullut kaiken tädin serkusta ja sen kaverista sekä muuta mielenkiintoista. Yritän aina mahdollisuuksien mukaan välttää niitä tilanteita, koska se on todella kiusallista. Olen myös huomannut, että jos "väärällä puolella" istuu joku ihminen niin silloin tulee välillä vilkuiltua ihan varmuuden vuoksi. Siinä hän sitten miettii, että mikäköhän tuota muijaa vaivaa kun se välillä vilkuilee..


Onneksi minulla on tällä hetkellä paras työnantaja ikinä, he ovat sairaudesta tienneet ja halusivat ottaa minut silti töihin. Heiltä on ymmärrystä riittänyt lukuisista poissaoloista huolimatta. Itse kyllä olen turhautunut tähän tilanteeseen jo varmaan tuhat kertaa. Vieläkin välillä poden huonoa omatuntoa siitä, että olen välillä niin paljon poissa töistä.

Olen kyllä yrittänyt opettaa itseni irti huonosta omatunnosta, koska olen itse  muuttanut kaikki mitä muutettavissa on. Eli alkoholia ei nautita, ei iltavalvomista (no okei välillä), tavallisen kahvin tilalle kofeiinitonta ja kaikkea muuta mahdollista. Mutta kahta en jätä, ja ne ovat sauna ja joskus tummaa suklaata jonkin verran. Saunassa käynninkin olen lyhentänyt minimiin, eikä siellä ole enää läheskään niin kuuma enää niin kuin ennen. Olen vain aina ollut sitä mieltä, että viikonloppu ei ala ellei pääse saunaan.

Ystävätkin ovat tosi tärkeitä, liian harvoin muistaa vaan sen sanoa. Rakastan teitä ihanat parhaat ystävät <3. Tietysti vielä oma äiti, sisko ja veli ovat olleet hengessä mukana siitä lähtien kun piina migreenin kanssa alkoi.

Tällaista tänään, viikonloppu edessä ja nyt nautitaan siitä!