Sunnuntain rauhaa, vai onko?

Kävin kunnon lenkillä, onneksi lähdin aamupäivällä kun ilmat olivat vielä hyvät. 

Jostain syystä hieman jännittää ensi viikon lääkärinkäynti Neuropoliklinikalla. Ehkä siksi, että koin käynnin viimeksi ehkä liiankin kliiniseksi. Suurta plussaa neurologille kyllä siitä, että hän todellakin paneutui sairauteeni kokonaisuutena, sekä lääkitys/oirehistoriaan. Mutta jotenkin tuntui, että se miten minä jaksan ja miten minä koen tämän ainaisen tausta- ja migreenisäryn olikin toissijaista tai vähemmän tärkeää. Tai sitten olin taas yliherkkä kivun kourissa niin kuin tavallista.

Minusta tulee jollakin tavalla superherkkä kaikkeen mitä ihmiset (lue, lääkärit) sanovat ja tekevät kun olen vastaanotolla. Olen jo niin monta kertaa ennenkin saanut kokea sen, että sillä ei ole mitään väliä miltä minusta tuntuu tai miten pärjään sairauden kanssa työ- ja perhe-elämässä kunhan saadaan uusi lääke tilalle niin lääkäri on tyytyväinen ja saa minut ovesta ulos.

Onhan se toki hyvä, että kokeilevat uusia lääkkeitä kun ei ole vielä löytynyt sellaista joka täysin auttaa. Olen aikanaan ollut melkein lääkekierteessä (2010 kun migreeni räjähti käsiin), koska sokeasti söin kaikkia särkylääkkeitä mitä lääkärit määräsivät. Se aiheutti lopulta sen, että sain haukut osastolääkäriltä kun olin syönyt niin paljon erilaisia särkylääkkeitä etteivät he tietäneet mikä auttaa ja mikä ei. Daa-a, ihan kun se olisi ollut minun vikani. Sen jälkeen en ole särkylääkkeitä syönyt kun vasta siinä vaiheessa kun alan kivun takia siristelemään silmiä.

Ei mitenkään huomaa, että tänään on jostain syystä huonompi päivä? Mustia pilviä taivaalla vaikka aurinko paistaa, mollia pukkaa musiikin välistä vaikka sieltä tuleekin pirteintä poppia mitä masiinasta löytyy... Yleensä olen ns. kesto-optimisti ja yritän aina nähdä asioiden positiivisen puolen, mutta näitäkin päiviä sattuu tähän väliin. En kuitenkaan halua kaataa niitä päiviä läheisten niskaan, puran ne kirjoittamiseen ja uuden älypuhelimen kanssa kinastelemiseen.

Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä. Ei ainakaan ole aikaa miettiä mitään kun on töissä, siinä ainakin työelämän yksi hyvä puoli. Nyt ei muuta kun lämpimään suihkuun, toivotaan että sinne lattiakaivoon valuu veden mukana myös synkemmät ajatukset!