Leppoisaa sunnuntaita!

Sunnuntai on sujunut jotenkuten, oikealla puolella takaraivossa tuntuu pientä kipua ja pistelyä. Se johtuu melko varmasti siitä muutaman kilometrin lenkistä, jonka tein ennen puolta päivää. Vauhti oli kohtuullinen, kovaa en uskalla kävellä. Voi olla kuitenkin, että melko lämmin sää pistää vähän kapulaa rattaisiin. Tulee helpommin hiki vaikka kävelee kohtuullisella vauhdilla, ja heti kun hikeä pukkaa niin tietää kyllä lopputuloksen viimeistään illalla. Päätinkin, että tänään en sitten tee mitään muuta :).

Rakas aviomieskin oli niin kiltti, että laittoi grillin päälle ja laittoi pöydälle kaikki valmiiksi. Ei muuta kuin suihkun jälkeen valmiiseen pöytään, mikäs sen parempaa. Nyt odotellaan jännityksellä jääkiekon pronssimatsin alkamista, vaikka en yleensä pahemmin sitä lajia seuraa. Ne matsit tykkään katsella jotka Suomi pelaa, mutta muut jäävät katsomatta.

Puutarhaakin ajattelin käydä möyhimässä, mutta taitaa jäädä tekemättä. Istuttelin jonkin verran kukkia laatikoihin ja purnukoihin lauantaina, se saa riittää nyt muutaman päivän. Ehkä ensi viikonloppuna saa vähän taas laitettua jotain pientä.

Keskiviikkona taas lääkäriin, silloin katsotaan mitä tehdään jatkossa osapäiväsairausloman osalta. Toukokuu ei ole mennyt läheskään niin hyvin kuin odotin, koska oletin että kokoaikainen sairasloma ennen töihin menoa olisi tasoittanut tilanteen paremmin. Odotukset olivat korkealla särkyjen helpottumisen osalta, kun olen saanut tehdä osapäiväisesti töitä. Se kyllä harmittaa syvästi, että ei ole mennyt niin hyvin kuin olisin halunnut. Minkäs teet kun siihen ei itse voi oikein vaikuttaa sen enempää mitä on jo tehty.

Ei auta muu kuin elää nyt tässä hetkessä, eikä murehtia niin paljon etukäteen. Asioista etukäteen murehtiminen on meikäläisen taitolaji josta on vaikea päästä irti.

Nyt heitän kaikki ajatukset mielestä, ja aloitan jännittämisen. Tuleeko pronssia vai ei, se nähdään pian! Peukut Suomelle jo etukäteen!