Syyskuuta jo eletään :)
Olen siis vielä hengissä, vaikka en ole ikuisuuksiin kirjoittanut mitään. Migreeni on tänä kesänä päättänyt taas näyttää likaiset kyntensä ja kesä (sekä kesäloma) on mennyt särystä kärsien. Voi olla, että sen takia ei ole kirjoittamisesta tullut mitään, kun ei jaksa keskittyä.
Ulkoilua ja kuntoilua en ole silti jättänyt, enkä aio jättää. Muutama päivä on ollut lepoa viime viikon syvälihashieronnan (pohje ja takareisi) sekä migreenirupeaman jälkeen ja huomenna olisi tarkoitus lähteä liikkeelle, mutta vielä en ole päättänyt miten. Ehkä kävelylenkki raittiissa ilmassa voisi tehdä hyvää muutaman sisällä (ja vuoteessa) vietetyn päivän jälkeen. Tänäänkin on vuoteessa vietetty jo monta tuntia.
Elimistökin näyttää protestoivan tätä paikallaan pysymistä, kun ei ole enää siihen tottunut. Levottomat jalat ja vielä levottomampi mieli ajaa kyllä tekemään jotain huomenna, on se sitten ulkona kävelyä, uimahallia tai mitä tahansa kunhan pääsen liikkeelle. Tuntuu että joka paikka on turvoksissa kun on ollut muutaman päivän migreenin kourissa, ja liikkuminen jäänyt täysin tauolle.
Elokuun loppupuolella kävin Neurologian poliklinikalla ja yllätys, yllätys taas eri lääkäri. Tuli lisää lääkkeitä popsittavaksi (taas uudestaan epilepsialääkkeitä). Epikriisissä (sairauskertomus) luki jostain syystä, että olisin laihtunut 18 kiloa. Mene ja tiedä, voi olla että lääkärillä oli vähän vaikkua korvissa kun kerroin kuulumisia sekä liikunnan aloittamisesta. Muuten olin kuulemma asiallinen ja iloisesti jutteleva nainen. En siis enää ole vainoharhainen, heidän mukaansa liikaa särkylääkkeitä popsiva neurootikko jolla on luulotauti. Silti tuntuu vielä, että sairautta hieman vähätellään sekä sen kanssa jaksamista. Olen edelleen töissä, joskin osa-aikaisesti ja senkin jaksan juuri ja juuri ilman romahtamista. Virheitä on tullut roppakaupalla väsymyksen ja jatkuvan taustasäryn takia. Yritä siinä sitten selitellä töissä, millaista on elää näin kun kukaan ei kuitenkaan täysin ymmärrä kuinka raskasta se on, vaikka ovatkin myötätuntoisia. Olen taas vaihteeksi varmaan 15. kertaa ollut myymässä taloa tai vähintään muuttamassa tapetteja ja muuttamassa vaikka Honoluluun kunhan kaikki taas muuttuisi paremmaksi.
Vuonna 2010 kun kaikki alkoi, sain epilepsialääkkeitä (Deprakine) eivätkä ne sopineet ollenkaan. Hiusten lähtöä, painonnousua ja todella voimakasta väsymystä kesti koko sen ajan kun otin niitä lääkkeitä. Nyt ei onneksi lähde hiuksia, mutta väsymys on todella raskasta. Tuntuu että aivosolut (ja muisti) ovat kadonneet jonnekin laatikkoon, joka on lukossa ja avain kadoksissa. Uusi lääke on ollut kuvioissa vasta n. kolme viikkoa eli vielä ei voi sanoa, että milloin asiat alkavat sujumaan paremmin jos ollenkaan. Olen selkeästi huomannut olevani töissäkin melko poissaoleva ja unohtelen asioita eikä ajatus oikein kulje niin kuin ennen. Annan tälle myrkylle armonaikaa vielä pari viikkoa, ja jos väsymys ei taitu niin soittoa taas lääkäriin ja lääkkeet lentää romukoppaan sekä toisia tilalle, ettei taas joutuisi sairauslomalle. Ei tällaisessa sumussa tule mistään mitään. Olisiko sittenkin helpompaa olla jalka paketissa, niin pystyisin ihmisille näyttämään syyn miksi ei aina jaksa olla mukana kaikessa. Päätä on vaikeampi avata ja sanoa että hei, katso nyt tuonne siellä särkee. Siksi en nyt jaksa tehdä mitään, eikä työhommatkaan oikein suju.
Mutta ei pahaa jos ei hyvääkin, tällä hetkellä paino on saldolla -14 kiloa :). Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, ja yrittää vahtia hieman ettei pääse karkaamaan käsistä taas uudelleen. Muutakin kivaa, ostin noin neljä viikkoa sitten itselleni töihin uudet nilkkurit makeilla koroilla syksyä varten ja sain ne vielä suhteellisen halvalla vaikka ovatkin nahkaa. Pienet on ilon aiheet köyhällä ei voi muuta sanoa. Onnea siis saa joskus vaikka ostamalla uudet kengät tai uuden paidan? Kyllä, ainakin hetkeksi aikaa.
Onneksi on perhe, ystävät ja työkaverit tukena muuten olisin heittänyt pyyhkeen kehään jo aikoja sitten tai ostanut talon täyteen kenkiä ja vaatteita. Kiitos ja halaus heille <3.
Mukavaa päivää sateesta huolimatta ja pitäkää toisistanne huolta.
