Neurologian vai arvauslogian poliklinikka?

Siinäpä kysymys.. Olen ollut siellä asiakkaana n. puolen toista vuoden  verran, ollut jo noin seitsemän lääkärin hoidossa mukaan lukien soittoajat. Soittoajat luen mukaan hoitoon, koska ne ovat aina koskeneet lääkityksen ja annostuksen muuttamista. Sain jopa kaksi kertaa käydä samalla neurologilla, ja se on ennätys tähän mennessä.

Olen syönyt turhaan epilepsia lääkettä noin neljän viikon ajan, koska lääkäriä ei joko saa soittamaan tai sitten soittaa juuri sen yhden tunnin aikana jonka olen sanonut olevani varattu. Vai onko potilaan tehtävä kulkea puhelin korvalla sekä kotona (vessassakin?) että töissä koko päivän olosuhteista huolimatta? Eipä ole, sitä mieltä minä olen. Potilaalla pitäisi olla oikeus saada tietää edes jonkinlainen arvio siitä, millä aikavälillä (vaikka parin-kolmen tunnin) lääkäri soittaa. Helpottaisi hieman, koska kaikki eivät voi istua koko päivää odottamassa yhtä puhelua.

Vihdoin soutamisen ja huopaamisen jälkeen eräs neurologi soitti neljän viikon odotuksen jälkeen. Parin minuutin jälkeen tajusin, että kyseinen neurologi ei ollut edes vaivautunut käymään läpi lääkehistoriaani. Hän ehdotteli yksi toisensa jälkeen sellaisia lääkkeitä, joita olen jo kokeillut ja jotka eivät sopineet ollenkaan sivuoireiden vuoksi tai eivät muuten ole auttaneet. Hän päätyi lopulta sellaiseen ratkaisuun, jossa Noritrenin annostus nostetaan hiljalleen "tappiin" eli viiteen tablettiin päivässä. Siinä vaiheessa päivän pillerisaldo on jo yhdeksän tablettia päivässä.. Pitäisikö kehitellä digitaalinen dosetti joka muuttaa kokoa tarpeen mukaan?

Nyt kokeillaan siis seuraavaa lääkesekoitusta: Candesartan, Klotriptyl Mite ja Noritren. Jos ei tehoa, niin soitto taas neuropolille.

Sen verran on ketuttanut koko touhu, etten ole edes blogia jaksanut kirjoittaa. Olisi tullut liikaa painokelvotonta tekstiä..

Osa-aikaisuutta on nyt pidennetty maaliskuun loppuun 2014 asti. Onneksi työssä jaksamisessa on edes yksi ongelma vähemmän. Nekin päivät jaksaa juuri ja juuri mitä tällä hetkellä on. Kivuttomia päiviä on kolmen kuukauden aikana ollut peräti yksi.

Mutta hei, jotain iloistakin tähän loppuun :). Paino/kuntoprojekti on nyt hyvällä mallilla. Kunto on noussut hyvin ja mielialakin on pysynyt kurissa sen avulla. Painoa lähtenyt kymmenen kuukauden aikana piirun verran vaille 16 kiloa ja nyt on hyvä olla! Olen melkein samassa pisteessä kuin 2010 ennen kuin painonnousu alkoi, jihhuu! Hiljaa hyvää tulee.

Kiitos perheelle ja läheisille! Monia alkaa jo varmaan puuduttamaan tämä toistuva kiittely mutta en voi sille mitään <3.

Oranssin ja keltaisen ilotulitusta

Olen seurannut luontoa tänään, kun kävin kävelyllä ulkona syksyisen raittiissa ilmassa. Aivan upea keli, auringonpaistetta ja raitis ulkoilma. Parasta syksyssä on juuri tämä aika ennen kun lehdet tippuvat puusta.

Aamu alkoi kuitenkin taas huonosti, makoilin varmaan puoli tuntia ennen kuin uskalsin nousta ylös. Sen verran pää tuntui taas olevan kuin pommin jäljiltä. Uudet lääkkeet jotka sain, eivät nähtävästi sovi ollenkaan yhteen muiden lääkkeiden kanssa. Eikä sumatriptaanejakaan uskalla ottaa nyt ollenkaan, vaikka migreeni kiusaisi oikein kunnolla. Päätä alkoi poltella oikein kunnolla, niin että säikähdin reaktiota. Syynä on pakko olla epilepsialääkkeet jotka sain, koska olen aikaisemmin pystynyt ottamaan niitä muiden lääkkeiden ilman mitään ongelmia. Sumatriptaaneja otan muutenkin vain viimeisessä hädässä, koska ne ovat todella vahvoja. Indometin sen sijaan onneksi käy, mutta se ei ihan auta koviin kohtauksiin. Tilanne on jo ennestään ollut hankala, ja uuden lääkkeen myötä käynyt sietämättömäksi.

Soitin viime viikolla Neurologian poliklinikalle ja pyysin lääkäriä soittamaan, mutta eipä mitään ole vielä kuulunut. Perjantaina pakko yrittää uudestaan, josko saisi jonkun sieltä kiinni joka hoitaisi asian ihan perille asti. Saisinkohan parempaa hoitoa jos olisin joku tärkeä ihminen tässä yhteiskunnassa? Joskus tuntuu siltä, ettei tavallinen pulliainen paljoa kiinnosta. Olen sairauden puhkeamisesta tähän hetkeen tavannut arviolta 15 eri lääkäriä, seitsemän eri neurologia ja soittanut tunnittain puheluita ympäriinsä. Lyön näköjään päätääni seinään edelleen..

Onneksi edes mieliala on yleisesti pysynyt jollain tavalla kurissa, lenkkitossujen ja raittiin ilman ansiosta. Tänään näyttää kuitenkin olevan vaihteeksi vähän huonompi päivä, joskus sille ei vain voi mitään..

Mutta ihanaa kuulasta syyspäivää kaikille joka tapauksessa.